Meniereaiheisia linkkejä
Menierentaudille tunnusomaista:
- Krooninen sisäkorvasairaus, jonka syytä ei tunneta
- Taudinkulku oikullinen, kuulon heikkenemis- ja kiertohuimauskohtauksia
- Sisäkorvan nesteen lisääntyminen ja paineennousu aiheuttavat kohtauksen
- Sairastumisikä vaihteleva n. 25 - 55 v.
- Huimauskohtaukset varoittavat tulostaan siten, että humina voimistuu jakorvan paine lisääntyy
- Oireet harvoilla molemmissa korvissa
- Tauti ei yleensä johda täydelliseen kuuroutumiseen, mutta kuulo saattaaheiketä ajan myötä
- Kohtaukset tulevat päivittäin, viikoittain, vuosien välein tai saattavatloppua kokonaan
Yleistä
On kulunut jo yli 140 vuotta siitä, kunranskalainen korvalääkäri Prosper Meniere kuvasi
kirjoituksessaan ensi kerrantaudin jokaedelleen kantaa hänen nimeään.
Lääketieteessä on vuosien mittaan päästyenimmäkseen eroon tällaisista henkilönimen
mukaan ristityistäsairausnimikkeistä ja siirrytty käyttämään nimikkeitä,
jotka kertovat pikemminesimerkiksi taudin sijainnista ja syntymekanismista.
Se että Menieren taudin kohdallatällaista uudelleennimeämistä ei ole tapahtunut, on yksi osoitus siitä,
että tämätauti on edelleen pysynyt monella tapaa mysteeriona huolimatta lääketieteenkehityksestä.
MT on HAH:n (hyvänlaatuinen asentohuimaus) jälkeentoiseksi yleisin korvaperäinen huimaussairaus.
MT:n diagnoosi perustuu edelleen suurelta osinoirekuvaan.
Muiden tutkimusmenetelmien osuus diagnoosin teossa onmelko
vähäinen. Keskeisenä muistisääntönä on, että MT on"kolmen H:n tauti",
koska sen keskeiset oireet ovat huimaus, huminaja huonokuuloisuus.
näiden oireidenlisäksi tavallinen lisäoire on paineen tunne sairaassa korvassa.
MT-potilaanhuimaus on yleensä kohtauksellista kiertohuimausta siten, että kohtauksetkestävät
yleensä ainakin 20 minuuttia, usein tuntejakin. Kohtauksetovat yleensäniin rajuja,
ettei potilas niiden aikana pysty tekemään mitään muuta kuinmakailemaan.
Mukana on usein pahoinvointia ja oksentamista.MT-potilaalla kohtaukset toistuvat,
eikä yhden ainoan kohtauksen perusteella voitehdä tätä diagnoosia.
Muita oireita ovatsiis humina tai muu tinnitustyyppinen ääni korvassa.
Yleensä potilas pystyypaikallistamaan äänen nimenomaan toiseen korvaan,
mutta joillakin MT-potilailla äänikuuluu koko päässä ilman selkeää sijaintia.
Kuulon alenema on on tässätaudissa tyypillisesti ajasta toiseen vaihtelevaa.
Jossaintaudin vaiheessa kuulon heikentymä on pystyttyvä toteamaan, jottaMT-diagnoosi
voidaan uskottavasti tehdä. Kuulon alenema painottuumataliin eli bassotaajuuksiin,
päinvastoin kuin vanhuudenhuonokuuloisuus, joka painottuu kimeisiin "heinäsirkkaääniin".
Sairastamisen pitkittyessä kuulon heikkous jää yleensä pysyväksi eikä siisenää
vaihtele. Paineen tunnetta sairaassa korvassa onusein,
mutta tällaiset korvan seudun tuntemukset ovat sinänsä niinepämääräisiä
(ja voivat johtua muustakin kuin korvan sairaudesta)
ettei pelkästään niiden perusteella voi päätyä MT-diagnoosiin.
MT:n ylläkuvattu oireisto ei toki alakokonaisuudessaan samana ajankohtana,
vaan yleensä jokin osaoire (esimerkiksitinnitus) ilmaantuu ja
sitten vuosien mittaan tulevat muutosaoireet. MT:lle tyypillinen sairastumisikä on 40-50 vuotta:
ei olelöydetty tieteellistä selitystä, miksei tauti ala tätänuoremmassa tai vanhemmassa iässä.
MT-oireidensyntymekanismista tiedetään sen verran, että korvan nesteontelorakenteisiinsyntyy kohonnut paine,
minkä katsotaan selittävän oireet. Paineen kohotessa erityisen paljontulee huimauskohtaus.
Minkäänlaista tietoa ei kuitenkaan ole siitä, mikätällaisen painevaihtelun saa aikaiseksi.
On pohdittu mm.ravintotekijöiden, hormonien, tulehdusten ja stressin osuutta, mutta mistäännäistä
eiole olemassa näyttöä, eikä myöskään ole löydetty sellaista hoitoa, jokaperustuisi syyn eliminoimiseen.
Perintötekijät näyttävät vaikuttavan alttiuteensairastua MT:iin. Tuoreen Suomessa tehdyn tutkimuksen
mukaan etenkinvoimakasoireinen MT näyttäisi olevan jossain määrin perinnöllistä.
Niistä,potilaista joilla oli varmuudella todettu MT, 15 %:lla oli tautia sairastavasukulainen.
MT poikkeaa monistamuista huimaussairauksista siinä, että tässä sairaudessa tilanne elää jatkuvastieli
sairaasta sisäkorvasta tulee vaihtelevasti eri aikoina eri määrä viestejäaivoihin.
Tähän liittyen elimistön korjaus- ja kompensaatiotoiminnot eivätpääse kunnolla käynnistymään
samalla tavoin kuinkertaluonteisen vaurion jälkeen. Tämä kompensaation heikkous selittäneeosaltaan
kroonista ja ajoittain hankalaakintaudinkulkua.
MT-diagnoosi tuleetehdä ensisijaisesti korvalääkärin vastaanotolla. Lääkärin suorittamanhaastattelun ja
kliinisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan ainakin kuulokäyrän (audiogrammi)mittaaminen.
Tämä mittaus tulisi mielellään tehdä laadukkaassakuulontutkimusyksikössä.
Myös elektronystagmografia voi antaatietoa sisäkorvan tasapainoelimen tilasta.
Yleensä on lisäksi tärkeä varmistua esimerkiksipään MRI-kuvauksella, ettei oireiden aiheuttaja
ole tasapainokuulohermon kasvaineli ns. akustikusneurinooma.
MT:n hoidossa ontapana antaa elämäntapaohjeena kehotus välttää suolan käyttöä.
Tämä ohjeperustuu teoreettiseen malliin, että mitä vähemmän suolaa,
sitä vähemmän painetta korvannesterakenteessa. Tieteellisiä tutkimuksia suolarajoituksen tehosta on
niukasti,mutta sitä on silti järkevää kokeilla (onhan siitä muutoinkin hyötyä esim.verenpaineen alentamisessa).
Muiden elämäntapaohjeiden, esim. nesterajoitusten tairuokavalio-ohjeiden hyötyä ei ole pystytty osoittamaan.
Tasapainoharjoitus-tai kuntoliikuntaohjelmilla ei voida myöskään vähentääoireiden ilmaantumista.
Jos oireet ovat haittaavia, on syytäkäynnistää lääkitys, jolloin ensisijainen valmiste onbetahistiini (Betaserc).
Sen teho tulee esille vasta yli kuukauden kestoisen säännöllisen lääkityksen jälkeen.
Tämän lääkkeen sivuvaikutuksistaon syytä mainita, ettei se sovi astmaatikoille eikä mahanliikahappoisuudesta
tai mahahaavasta kärsiville. Haittaaviaaivovaikutuksia lääkkeellä ei ole.
Toinen lääkevaihtoehtoon nesteenpoistolääkkeen (diureetti) kokeileminen.
Lisäksi varalla on syytä ollapahoinvointilääkettä (esim. proklooriperatsiini/Stemetil) joko
tablettinatai peräpuikkona käytettäväksi tarvittaessa huimauskohtauksenhoidossa.
Säännölliseen päivittäiseen käyttöön tämä lääke eisovellu.
Vaikka MT-potilailla (kuten monilla muillakin huimauksesta kärsivillä)
esiintyyusein psyykkisiä lisäoireita, ei psyykenlääkitykseen ole yleensä syytäturvautua.
Kuitenkin toimintakykyä lamaavaa masennusta tulee ainahoitaa, lääkkeillä tai lääkkeettömin keinoin,
oli henkilöllä MT taiei.
MT:n ennuste on varsin vaihteleva. Lievimmissätapauksissa oireita on vain sen verran,
että diagnoosi kyetään tekemään,mutta toiminnallinen haitta on olematon.
Joillakinpotilailla voi olla vuosia lähes oireetonta aikaa ja sen jälkeen vaivat voivatpalata.
Joillakin henkilöillä tauti etenee pahenevasti siten,että oireet tihenevät ja hankaloituvat.
Lähes joka kolmas potilas saataudin myöstoiseen korvaansa.
Vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää hoitona sisäkorvaatuhoavaa gentamysiiniä paikallishoitona,
mikä hoito on nykyisinlähes täysin korvannut aiemmat kirurgiset hoidot. Kuulokoje on tarpeen jos
kuuloheikkenee merkittävästi. MT kuuluu niihin huimaussairauksiin, jotka ovatkroonistyyppisiä
vaivaten potilasta useiden vuosien ajan. Niinpä olisikintärkeää,
että tällaisella potilaalla olisi oma hoitavaerikoislääkäri.
(Lähde: Huimaako? Mikael Ojala2007)
Kerron mielelläni omakohtaisia kokemuksia Menieren-taudista. Meniere on ollut mukanani vuodesta 2004.
Minä
Voit lähettää myös sähköpostia:
menieren-tauti(at)suomi24.fi | 
Menieren-tauti
